Brittiläisellä lyhytkarvalla on pitkä historia. Brittiläisen lyhytkarvan esivanhemmat olivat roomalaisia kesykissoja, joita tuotiin Britanniaan Rooman valtakunnan aikana, ja jotka myöhemmin ollaan risteytetty eurooppalaisten metsäkissojen kanssa.
1800-luvulla jalostuksen avulla rodulle saatiin kehitettyä epätavallinen siniharmaan värityksen, jota alettiin kutsumaan nimellä "British Blue". Erityisesti kissoja kutsuttiin nimellä "English Type" erottamaan rodun Venäjän kissatyypistä. [1]
1950-luvulla rotu melkein katosi, mutta elpyi pian, sillä sitten jalostamiseen käytettiin persialaisia. 1970-luvulla brittiläisiä vietiin Yhdysvaltoihin, jossa rodusta tuli nopeasti suosittu.
Brittikissa on nykyisin Britannian rekisteröidyistä rotukissoista kolmanneksi yleisin. Suomeen britit tulivat 1980-luvun alkupuolella, ja vuonna 2012 se oli jo Suomen neljänneksi suosituin kissarotu ja lyhytkarvaisista rotukissoista kaikkein suosituin.
Ominaisuudet ja ulkonäkö[]
Brittiläisellä kissalla on tyypillisesti pyöreä ja suuri pää sekä muhkeat posket. Silmät ovat suuret ja etäällä toisistaan. Korvat ovat pyöreät kärjistä ja leveät tyvestä. Rodun kissoilla on vahva ja vanttera vartalo. Nimensä mukaan brittiläisellä on lyhyt turkki, joka on lisäksi paksu ja tiivis.
Luonne[]
Tyypilliset brittiläiset ovat älykkäitä ja rauhallisia, mutta kuitenkin määrätietoisia metsästäjiä. Brittiläinen nauttii ulkoilemisesta, mutta sopeutuvaisena kissana se tyytyy myös sisäkissan elämään, kunhan sille tarjotaan sopivasti virikkeitä. Brittiläiset ovat myös maltillisia, itsevarmoja, vaatimattomia ja ystävällisiä. Brittiläinen sopii hyvin perhekissaksi.