Ilves eli euraasian ilves (Lynx lynx) on keskikokoinen Skandinaaviassa, Keski- ja Itä-Euroopassa, Siperiassa ja Itä-Aasiassa elävä kissaeläin. Ilves on myös Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.
Ulkonäkö ja ominaisuudet[]
- Ilves on keskikokoinen kissaeläin. Sen parhaita tuntomerkkejä ovat lyhyt häntä mustalla hännänpäällä ja pitkät tupsut korvien päissä. Sen ruumiin pituus on noin 80–130 senttimetriä ja paino 15–29 kilogrammaa. Uros on jonkin verran naarasta suurempi. Ilveksen silmät ovat lähes samankokoiset kuin ihmisellä ja sen turkin väri on harmaan- tai punertavanruskea. Yleensä turkissa on myös tummia täpliä tai juovia, jotka erottuvat parhaiten jaloissa.
- Ilveksellä on suuret tassut, ja sen jäljet voi sekoittaa suden tai ahman jälkiin.
Elintavat[]
Ravinto[]
- Ilves on lihansyöjä, mutta se ei juurikaan syö raatoja ja sen syömät haaskat voivat olla enintään vain noin neljä päivää vanhoja. Ilveksen tyypillisintä ravintoa Suomen ympäristössä ovat jänikset, valkohäntäpeurat ja Lapissa porot, mutta saalisvalikoimaan kuuluvat myös pikkujyrsijät ja linnut. Koko Euroopassa lajin tärkein ravintoeläin on kuitenkin metsäkauris. Alpeilla elävät yksilöt saalistavat lisäksi gemssejä. Ilves tappaa mielellään myös kettuja, jotka kilpailevat sen kanssa jäniksistä ja muista pieneläimistä.
- Saalistaessaan ilves hiipii matalana huomaamattomasti saaliinsa lähelle ja se yllättää saaliseläimen hyppäämällä muutamalla loikalla saaliin kimppuun. Jos saalis ei heti tässä vaiheessa jää ilveksen kynsiin, voi seurata lyhyt ja raju takaa-ajo. Pitkään takaa-ajoon ei ilves pysty ja siihen se siksi harvoin ryhtyykin. Suuriin saaliseläimiin ilves jättää kaulaan siistin purentajäljen.
- Ilves peittää joskus saaliinsa, muttei palaa sinne yhtä varmasti kuin karhu. Etelässä se pystyy käyttämään saaliinsa ja haaskan paremmin, mutta pohjoisessa kova pakkanen estää usein ilvestä syömästä koko ruhoa. Aiemmin uskottiin, että ilves ei syö jäätynyttä lihaa, mutta riistakameralla on voitu todentaa, että ilves palaa pitkänkin ajan jälkeen peittämälleen peuranruholle ja syö jäätynyttä lihaa. Tämä mahdollistaa hengissä säilymisen äärioloissa.
Lisääntyminen[]
- Naarasilves tulee kiimaan kevään ja talven aikoihin, Suomen oloissa useimmiten maaliskuussa. Herättääkseen uroksen mielenkiinnon, naaras suihkuttaa virtsaansa ympäri reviiriään ja kirkuu ja mouruaa äänekkäästi. Urokset myös taistelevat keskenään naaraista. Pariteltuaan uros pyrkii etsimään seuraavan naaraan lähes välittömästi.
- Toukokuun paikkeilla, noin kymmenen viikkoa parittelun jälkeen, naaras synnyttää tavallisesti 1-3 poikasta lämpimästi verhoiltuun pesäluolaan. Ensimmäisen 2–3 viikon ajan pentujen silmät pysyvät kiinni. Emo huolehtii ja imettää niitä noin kaksi kuukautta. Tämän jälkeen poikaset alkavat tutustua ympäristöönsä ja seurata emoa metsästysretkille. Vasta vuoden ikäisinä ne oppivat saalistamaan. Emo ei surmaa pyytämäänsä saalista, vaan luovuttaa tehtävän pennuille. Pian emo karkottaa jälkeläisensä ja ne saavat tulla toimeen omin päin. Ilvesnaaraasta tulee sukukypsä toisena elinvuotenaan, 20–24 kuukauden ikäisenä ja koiraasta kolmantena elinvuotenaan, 30–34 kuukauden ikäisenä.
Levinneisyys ja elinympäristö[]
- Ilveksen levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Venäjän havumetsien läpi Aasiaan. Metsästyksen ja vainon takia levinneisyys on kutistunut huomattavasti alkuperäisestä. Lajia on pyritty levittämään muun muassa Alpeille.
- Suomessa elää ilveksiä lähes koko maassa, lukuun ottamatta Etelä- ja Keski-Pohjanmaata. Kanta on viime vuosikymmeninä ollut kasvussa, ja on nykyisin Euroopan maiden vahvimpia. Runsastumisen syinä ovat olleet ensin vuonna 1962 tapahtunut osittainen rauhoitus ja vuonna 1968 koko Suomessa ilveksen metsästyksen muuttuminen erikoisluvanvaraiseksi, ilvesten vaeltaminen Venäjältä ja Ruotsista, metsästyksen väheneminen ja jossain määrin myös ravintoeläinten, kuten valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden, runsastuminen. Lisäksi Hämeen Pirkanmaalle siirtoistutettiin muutamia ilveksiä Itä-Suomesta 1980-luvulla. 2000-luvun voimakkaan kannan kasvun on mahdollistanut kaatolupien vähäinen määrä ja Etelä-Suomessa hyvä ravintotilanne.
- Ilveksen reviiri vaihtelee kooltaan sadasta tuhanteen neliökilometriin. Uroksen reviiri on suurempi, ja sen elinalueella voi elää useampiakin naaraita. Ilves liikkuu useimmiten hämärän aikaan ja öisin, ja muiden kissaeläinten tavoin se näkee lähes pimeässäkin hyvin. Yhden yön kuluessa ilves voi saalista etsiessään kulkee pisimmillään yli 20 kilometriä. Vaikka ilves viihtyykin parhaiten syrjäisillä metsäalueilla, on se muuttuneissa oloissa sopeutunut elämään myös ihmisasutuksen lähettyvillä.
Kuvia[]
Lähteet[]
| Kissaeläimet | |
|---|---|
| Suurkissat (Pantherinae) | Panthera: Jaguaari • Leijona • Leopardi • Tiikeri - Neofelis: Puuleopardi • Borneonpuuleopardi - Uncia: Lumileopardi |
| Kissat (Felinae) | Acinonyx: Gepardi - Caracal: Karakali - Catopuma: Aasiankultakissa • Borneonkissa - Felis: • Hietakissa • Kiinanaavikkokissa • Kolokolo • Manuli • Mustajalkakissa • Suokissa • Villikissa - Leopardus: Andienkissa • Kodkod • Margai • Onsilla • Oselotti • Pantalaninkissa • Pampasinkissa • Punankissa - Leptailurus: Servaali - Lynx: Iberianilves • Ilves • Kanadanilves • Punailves - Pardofelis: Marmorikissa - Prionailurus: Aasianmetsäkissa • Iriomotenkissa • Kalastajakissa • Litteäpääkissa • Ruostetäpläkissa - Profelis: Afrikankultakissa - Puma: Jaguarundi • Puuma |