Persialaisen kissan alkuperä on hiukan epäselvä, mutta nimensä mukaisesti se on ilmeisesti kotoisin Persiasta eli nykyisestä Iranista. On myös mahdollista, että se periytyy Turkkilaisesta angorasta. Ensimmäisestä persialaisesta kissasta ei ole tietoa.
Vanha kuva persialaisesta kissasta
Persialaiset kissat esiintyvät ensimmäistä kertaa 1500-luvulla ja 1600-luvulla niitä on tuotu Englantiin. Ne olivat erittäin suosittuja kuningatar Viktorian aikaan. Niillä ei ollut ensin litteää kuonoa, mutta ajan myötä rodulle on saatu se jalostettua.
Ottaen huomioon persialaisen ylpeän ulkomuodon ja älykkään luonteen, ei ole ihme, että Jean Cocteau nimesi tämän hienostuneen rodun ”kissojen kuninkaaksi”.
Ominaisuudet ja ulkonäkö[]
Persialainen on suuri ja vankka pitkäkarvainen kissa, jonka jalat ovat paksut ja tassut ovat isot ja pyöreät. Pää on pyöreä, nenä lyhyt, posket täyteläiset ja leuka sillä on vahva.
Luonne[]
Persialainen kissa on yleensä luonteeltaan sympaattinen, rauhallinen, ystävällinen ja aristokraattinen.
Hoito[]
Rotu on vaativa. Persialaisen turkkia harjataan ja kammataan melko usein, myös pesu kuuluu luonnollisesti turkin hoitoon.
